Urmas on ehkä maailman ensteks viisain ragdoll! Tai sitten vain perso keitetylle kanalle.. Opetin sitä nimittäin aikani kuluksi ja iltani iloksi istumaan, ja sehän äkkäsi jutun juonen varsin nopeasti! Jo parin kerran jälkeen iskeytyi ahteri maahan kuin magneetin vetämänä kun se kuuli sanan "istu". On se etevä poika!
Tänään punnitsinkin tuon jötikän. Se kasvaa ihan silmissä, eikä mikään ihme kun painoa tuolla 14-viikkoisella koltiaisella on jo 2,2 kiloa. Siitäkin huolimatta, että pojat ovat olleet vatsataudissa muutaman päivän. Episodi alkoi viime viikon lauantaina, kun Urmas oksensi ja ripuloi, ja jo kohta oli Wagnerilla sama vaiva. Kummatkin näyttivät parin päivän päästä paremmilta, mutta sitten Urmas alkoi jälleen oksentaa, eikä Wagnerkaan parantunut vaivastaan. Lääkkeitä, litkuja, kynsiä, hampaita, verta, hikeä ja kyyneleitä myöhemmin alkoivat pojat toeta taudistaan, ja nyt ollaan jo selvästi voiton puolella!
Urmaksesta on tullut Iso Poika jo muutenkin kuin pelkästään massaltaan: Se uskaltaa jo vaeltaa ympäri taloa kolmen hurjan hurtan joukossa! Paitsi sitten jos ne alkavat haukkua, silloin tulee mammaa ikävä ja alkaa hiukan pelottaa. Mutta onneksi Wagner seuraa yleensä mukana, rohkaisee pientä nöyhtäpalleroa ja palauttaa koirat tarvittaessa paikoilleen. Vaikka kyllä Urmas osaa itsekin sen tehdä, se vain vaatii äärimmäisen tilanteen: Jos hänen kanansa on vaarassa kadota koirien kuolaisiin kitoihin, lätsähtää kirsuun pehmoinen nukkatassu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti