Tällä viikolla olen saanut huomata, että meillä on paha tuholaisongelma: Koko talo on näkymättömien ninja-alieneiden valtaama! En tiedä mistä niitä tulee, mutta runsain mitoin niitä on löytynyt. Eritoten öisin ne iskevät. Ja jostain syystä niitä ei näe kukaan muu kuin Urmas..
Olen saanut myös huomata, että Don ei olekaan niin puhelias kuin kuvittelin. Olen aina pitänyt sitä kovana kälättäjänä, mutta ei se puhu oikeastaan kuin minulle. Urmaskin kyllä juttelee minulle, mutta sen lisäksi se ajattelee ääneen. Ja märisee. Se ei ole mau'untaa tai kehräävää kurnutusta, vaan jotain aivan muuta. Olen kyllä kuullut puhuttavan ragdollien erilaisista äänistä, mutta siltikin se huvittaa joka kerta.
Kaikista mukavinta on silti ollut huomata kuinka hyvät ystävät Donista ja Urmaksesta on tullut. Ne leikkivät ja nukkuvat yhdessä, ja Don opettaa juniorille kaikki niksit ja kikat huiskanmetsästyksestä. Urmas kipittää vain hiukan suuremman Wagnerin vierellä siniset silmät loistaen, kuin se katsoisi maailman rohkeinta, taitavinta ja cooleinta kissaa, jota maa päällään kantaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti