Kaksi viikkoa ja kuusi päivää... Tai oikeastaan kaksi viikkoa ja viisi ja puoli päivää, jos tarkkoja ollaan. Se tekee 468 tuntia. Hhhh....! Ihan liiiiikaaaaa! En millään jaksaisi odottaa, että saan hakea pienen nöyhtäpalleroni uuteen kotiinsa, pikkuruisen ragdoll-pennun. Urmaksen.
Olen touhottanut armaasta Urmaasta jo pari viikkoa yötä päivää. Aamulla silmäni aukaistuani alan laulaa itsekeksimääni laulua siitä, bussipysäkillä saan pomppimiskohtauksia muistaessani, että parin viikon päästä minulla on vihdoin se pikkukissi sylissäni. Ja roikkumassa verhoissa. Ja juoksemassa sivuttain ympäri huushollia. Ja raapimassa sohvaa. Ja..
Minun täytyy olla päästäni vialla..
Kuulostaa tutulta :D!
VastaaPoista